Bhagavad Gita: Maallinen tieto on hyödytöntä ilman itsetuntemusta

Baban puheita »  Sathya Sai Baban puheita » Bhagavad Gita: Maallinen tieto on hyödytöntä ilman itsetuntemusta

Niin kauan kun samaistut näihin fyysisiin välineisiin, saatat itsesi lukemattomien ongelmien ja surujen valtaan. Ensisijainen syy siihen, miksi sinulla on tämä keho, on, että kykenisit niihin toimintoihin, jotka sallivat sinun korjata menneitten tekojesi palkkiot, menneen karmasi. Mutta miksi alun perin keräsit tätä karmaa? Syynä karmaan ovat raga ja dvesta, halu ja kiintymys, joka sinulla on joihinkin asioihin ja haluttomuutesi tai vastenmielisyytesi toisiin asioihin. Mikä sitten on syynä tähän kiintymykseen tai vastenmielisyyteen? Syynä on kaksinaisuus. Uskot, että tämä maailma on todellinen ja täynnä esineitä ja asioita, jotka ovat erillään sinusta. Mistä tämä kaksinaisuus syntyy? Syynä tähän kaksinaisuuteen on tietämättömyys, tumma verho, joka peittää tiedon oikeasta todellisuudestasi. Olet unohtanut kaikkien olentojen perustavaa laatua olevan ykseyden, olet unohtanut kaiken jumalallisen perustan. Olet menettänyt näkyvistäsi Atman, todellisen Itsesi. Tämän tietämättömyyden vuoksi koet niin paljon surua ja murhetta. Jos tahdot vapautua tästä tietämättömyyden pimeydestä, sinun tulee tavoittaa viisauden valo. Vain valo voi poistaa pimeyden. Niin myös vain viisaus tai henkinen tieto voi poistaa tietämättömyyden. Tietämättömyys on peittänyt tiedon jumalallisuudesta etkä sen tähden kykene tuntemaan omaa todellisuuttasi.

Sinulla saattaa olla näkökyky silmissäsi, mutta jos sinulla on harmaakaihi, et pysty näkemään. Vasta kun leikkaus on suoritettu, kykenet saamaan näkösi takaisin. Samaten vasta kun on suoritettu henkinen leikkaus ja tietämättömyyden pilvet on poistettu, viisauden aurinko paistaa vapaasti, aivan kuten auringon säteet tulevat huoneeseen hetkellä, jolloin vedät verhot pois ikkunan edestä.
Jumalallisuuden perustotuus on kaikissa, joten kukaan ihminen ei voi olla täysin vailla viisautta. Ei ole vähäisintäkään epäilyä siitä, että koko ihmiskunta tulee jumaluuteen. Ihmiselämä, kun se on laajentunut äärettömäksi, tulee samanvertaiseksi kuin Jumala. Ihmismieli, kun se on laajentunut äärettömyyteen, tulee samanvertaiseksi sen luovan prinsiipin kanssa, mikä on synnyttänyt tämän universumin. Ihmisen itse ja jumaluus, joka asuu hänessä, ovat yksi ja sama. Lisää itseesi äärettömyys ja sinusta tulee itse jumaluus. Jos tahdot saavuttaa äärettömyyden, sinun täytyy syventyä jumaluuteen, joka on synnynnäisenä sinussa.
Valitettavasti olet ruumiillistuttuasi unohtanut jumalallisuutesi, rajattoman äärettömyytesi, olet tietoinen vain rajoittuneesta persoonastasi. Jos tahdot saavuttaa äärettömyyden, sinun täytyy ottaa selvää sinussa synnynnäisesti olevasta jumaluudesta.
Katso henkilöä, joka on rakentanut itselleen talon. Sen jälkeen kun hän on viimeistellyt talon, hän on pitänyt sitä ”omana” talonaan. Kun hän kuolee, talo menee hänen perijälleen, ja tämä alkaa silloin kutsua sitä ”omaksi” talokseen. Oletetaan, että jonkin ajan kuluttua tämä uusi omistaja köyhtyy ja hänen on myytävä talo maksaakseen velkansa.


Toinen henkilö ostaa sen ja alkaa kutsua samaa taloa ”hänen” talokseen. No, kelle tämä talo todella kuuluu? Kuuluuko se sille, joka rakensi sen, sille, joka peri sen vai sille, joka osti sen? Talossa ei ole tapahtunut muutosta; toisin sanoen, kohde pysyy entisenä. Muutosta tapahtuu vain henkilöiden kohdalla, jotka väittävät omistavansa sen. Talohan pysyy siinä, mutta väitetyssä omistajuudessa tapahtuu toistuvaa muutosta. Atma on samoin kuten talo muuttumaton kokonaisuus, johon eivät vaikuta lukuisat omistajat, jotka tulevat ja menevät. Jokainen vaatii henkilökohtaiseksi omaisuudekseen tätä ”minää”, jonka he uskovat olevan heidän oma persoonallinen itsensä. Ja niin tämä ”minun” muuttuu jatkuvasti, mutta Atmaan, jota pidetään yksilön henkilökohtaisena omaisuutena, eivät kaikki nämä väitteet vaikuta.
Onko olemassa mitään lääkettä, joka parantaa tämän ”minun” sairauden? Sekä ilmoitetut että kirjoitetut pyhät tekstit ovat julistaneet, että mieli on vastuussa tästä omistavasta luonteesta. On sanottu, että viiden havaitsemisaistin lisäksi mieltä voidaan pitää kuudentena aistina. Mutta se ei ole vain yksi aisti, joka on yhdenvertainen muiden aistien kanssa; tosiasiassa se on kaikkien aistien hallitsija.
Ellei mieltä olisi, eivät liikuntaelimet eivätkä aistielimet kykenisi toimimaan lainkaan. Kaikkien näiden aistien kohdalla mieli on tarkastajan asemassa; se toimii siltana ihmisen sisäiseen elämään.
Saatat olla täällä, silmäsi ja korvasi huomioivat kaiken tapahtuvan, mutta jos mielesi ei ole läsnä, jos se olisi vaeltamassa kotikylääsi ajatellen siellä tapahtuvia asioita, et havaitsisi mitään, mitä tapahtuu täällä. Jälkeenpäin voisit kysyä naapuriltasi, "Mitä Swami sanoi? Ajatukseni ei ollut täällä." Mikä on syynä siihen, ettet kuullut, vaikka korvasi olivat täällä? Mikä on syynä siihen, ettet nähnyt, vaikka silmäsi ovat täällä? Syynä on mieli.
Jos mielesi on poissa, vaikka silmäsi ovat täällä, et ole tietoinen siitä, kuka on naapurisi; vaikka korvasi ovat täällä, et ole tietoinen sitä, mitä on sanottu.
Tämän sisäinen merkitys on siinä, että mieli on aistielinten hallitsija; kaikkien aistielinten pitäisi kunnolla palvella mieltä. Kun mieli on hiljaisuuden tilassa, aistielimet eivät kykene toimimaan lainkaan.
Mielellä on kaksi tilaa. Toinen on epäpuhdas mieli, manas, toinen puhdas mieli, chitta. Kun mieli sallii itsensä palvella aistielimiä, se on epäpuhdas. Kun se hallitsee aistielimiä, mutta palvelee buddhia, älyä, se on puhdas. Molemmat tilat ovat vain saman mielen ominaisuuksia.
Tässä pieni on esimerkki.
Nenäliinan luonne kuten myös tämän jota pidän kädessäni, on valkoisuus; valkoinen väri on ominaista sille. Kun käytät nenäliinaa, siihen tulee likaa ja silloin kuvaat sitä likaisena. Sen jälkeen kun pesijä puhdistaa sen, pidät sitä jälleen puhtaana liinana. Tässä likainen liina ja puhdas liina ovat yksi ja sama. Samasta liinasta, joka saa likaa, tulee likainen liina. Kun liina on pesty ja lika poistettu, siitä tulee puhdas ja kutsut sitä puhtaaksi liinaksi. Sanot, että pesijä on tehnyt liinan valkoiseksi. Mutta todellisuudessa, hän ei ole tehnyt sitä valkoiseksi; valkoisuus on sen luonnollinen tila. Hän on vain poistanut lian. Samaten kun mieli imee epäpuhtauksia aistielimistä, sitä voidaan kuvailla epäpuhtaana mielenä. Mutta kun mieli on käännetty pois aistielimistä ja aistivaikutelmat on poistettu, siitä tulee jälleen puhdas.
Tällä tavalla voit ymmärtää näiden kahden mieltä ilmaisevan sanan, chitta ja manas, merkityksen. Kun mieli on liasta ja aistielinten epäpuhtauksista vapaa, sitä kuvaillaan chittana. Kun se on yhteydessä aistielimiin, se on manas, epäpuhdas mieli. Manas on vain ajatusmytty; se voi olla muodostunut itse ajattelun tuloksena. Tässä ajattelutapahtumassa siitä tulee likainen. Se omaksuu aistielinten epäpuhtaan vaikutelman ja tulee likaiseksi; tässä pisteessä voisit kutsua mieltä manakseksi. Manaksella ei ole mitään erityistä muotoa; se on se, mikä ajattelee.
Jos käännät mielen pois aistielimistä ja kohti Jumalaa, kykenet vapauttamaan sen kaikista vaikeuksista ja murheista, jotka liittyvät epäpuhtaisiin ajatuksiin, jotka syntyvät aistielinten vaikutelmista. Siksi sinun pitää tehdä kaikkesi kääntääksesi mielesi pois aistielimistä ja kohti Jumalaa. Tätä voidaan kuvailla mietiskelynä tai joogana, liittymisenä Jumalaan. Tämä on menetelmä, jolla puhdistat mielen, joka on tullut epäpuhtaaksi. Mieli tarvitsee tietyn määrän rauhaa. Aivan kuten keho tarvitsee lepoa, mieli tarvitsee rauhaa. Kuinka mieli voi saada rauhaa? Vain kun hillitset ajatusten työtä ja hidastat ajatusten kulkua, mieli kykenee saamaan vähän rauhaa. Mieli yrittää aina mennä aistielinten kautta erilaisiin aistikohteisiin; tämä sitten synnyttää ajattelutapahtuman. Jos hillitset tätä mielen taipumusta suuntautua ulospäin ja sen sijaan käännät sen sisäänpäin kohti Jumalaa,
epäpuhtaat ajatukset vähenevät. Silloin käytät mieltä oikein ja annat sille hieman lepoa samalla. Tätä on kuvattu abhyasa joogana, jatkuvan harjoituksen joogana. Katsokaamme sitä tarkemmin.

Kun matkustat leveällä mahtavalla virralla, mikä on tärkeintä, mitä sinun pitäisi tietää? Sinulla pitäisi olla uimisen tuntemus. Se tulee ensimmäiseksi; tämä kulkee kaiken muun tiedon edellä.
Jos menet suurelle joelle, mutta et tiedä kuinka uida, niin oletpa kuinka koulutettu tahansa, olet vaarassa hukkua. Swami on kertonut tämän tarinan useita kertoja aikaisemmin. Koska täällä joitakin uusia opiskelijoita, sama kertomus voidaan kertoa uudestaan. Korkeasti oppineen miehen piti ylittää suuri joki ollakseen läsnä tärkeässä kokouksessa. Tuuli ja joen virtaus kävivät vastaan, joten matka sujui hyvin hitaasti tuona päivänä. No, näillä oppineilla on tapana puhua jatkuvasti, joko itsekseen toistaen pyhien tekstien säkeitä tai jos joku oli hyvin kuulomatkan päässä, niin hänelle. Tuona erityisenä päivänä venemies oli hiljaa keskittyneenä veneen ohjaukseen joella. Tällä oppineella, joka oli ainoa veneessä kulkeva matkustaja, ei ollut ketään muuta, jolle puhua, niinpä aloitti keskustelun venemiehen kanssa. "Osaatko lukea tai kirjoittaa?", hän kysyi. Venemies vastasi: "Ei, en osaa lukea enkä kirjoittaa."
"Näytät olevan melko merkillinen ihminen", oppinut sanoi, "Nykyisin hallitus on perustanut jokaiseen kylään kouluja ja sinun pitäisi osaa ainakin vähän lukemista ja kirjoittamista".
Vain kuluttaakseen aikaa, tämä oppinut jatkoi puhumista venemiehelle. Seuraavaksi hän kysyi tältä: "Tunnetko musiikkia?"
Venemies vastasi: "Swami, en tunne edes sitä!"
"Miten kummallinen ihminen olet. Jokaisella kadulla on elokuvateatteri ja kovaäänisiä sen joka puolella soittaen viimeisiä elokuva hittejä. ja radiolähetykset ovat täynnä kaikenlaisia iskelmiä. Eikö sinulla ainakin pitäisi olla transistoriradio musiikin kuuntelemista varten?" Venemies tunnusti: "En edes tiedä, mikä on transistori".
Oppinut vastasi: "Jos tänä kaliaikana et edes tiedä transistorista, olet tuhlannut paljon elämästäsi; ainakin neljäsosa elämästäsi valunut hukkaan."
Hän kysyi venemieheltä toisen kysymyksen: "Onko sinulla sanomalehteä mukanasi?" "Minulla ei ole lainkaan mitään koulutusta; mitä hyötyä minulla on sanomalehdestä, Swami?" Oppinut jatkoi: "Sillä ei ole mitään väliä. On tapana pitää sitä mukana, vaikka sinulla ei olisikaan koulutusta. Se vain taitetaan ja pidetään kainalossa; niin tehdään kaikkialla. Jos sinulla ei ole sanomalehteä mukasi, olet tuhlannut vielä enemmän elämästäsi; ainakin puolet elämästäsi on valunut veteen."
Muutaman minuutin kuluttua oppinut kysyi taas: "Onko sinulla kelloa? Voitko kertoa minulle, mitä kello on?" "Kun minulla ei ole mitään koulutusta enkä tiedä, kuinka kertoa, mitä kello on, mitä hyötyä minulla on kellosta, Swami?" "Vaikka et pystyisikään lukemaan aikaa, sinun pitäisi
ainakin pitää muovikelloa ranteessasi; se on toinen tärkeä nykyinen muoti. Katso kuinka paljon on elämästäsi mennyt hukkaan. Jos sinulla ei ole radiota eikä sinulla ole sanomalehteä eikä kelloa, silloin kolme neljäsosaa elämästäsi on mennyt hukkaan."

Tällä välin nousi voimakas tuuli ja se muuttui valtavaksi myrskyksi. Vene alkoi keinua puolelta toiselle ja joki oli pian täydessä myllerryksessä.
Venemies ei enää voinut pitää venettä hallinnassa. Hän kysyi oppineelta: "Swami, osaatteko uida?" Oppinut vastasi: "Ei, en ole koskaan oppinut uimaan". Kun hän oli vähällä mennä yli laidan, venemies sanoi oppineelle: "Voi Swami, mikä sääli! Mitä vahinko! Jos ette osaa uida, koko elämänne menee nyt hukkaan".
Kun matkustat raivoisan joen ylitse, sinun pitäisi tietää, kuinka uidaan. Ilman uimisen tuntemusta kaikesta muusta filosofian, fysiikan, kemian, kasvitieteen, kaupan, matematiikan, politiikan jne. tuntemuksestasi ei ole mitään hyötyä. Elämän matkalla kuljet vuolaalla, ennalta arvaamattomalla virralla ja sinun pitäisi tietää, kuinka pysyä pinnalla ja ylittää virta. Uidaksesi turvallisesti yli, sinulla täytyy olla tieto Atmasta ja sinun pitää kehittää erotuskyvyn mahtava voima tietääksesi, mikä on hyödyllistä ja mikä hyödytöntä tämän maallisen elämänjoen ylityksessä. Ellet ole kehittänyt tämän tapaista kykyä, sinulla ei ole mitään keinoa löytää täyttymystä elämässä.
Niin kauan kuin perustat elämäsi vaurauteen, omaisuuteen ja maallisiin asioihin, et koskaan kykene saamaan todellista iloa. On olemassa kaksi asiaa, mitkä jokaisen ihmisen täytyy saavuttaa. Toinen on ulkoinen vapaus ja toinen on sisäinen vapaus. Ulkoinen vapaus puhuu riippumattomuudesta, olemisesta vapaa ulkoisista siteistä ja rajoituksista. Sisäinen vapaus on vapautumista aistielinten siteistä, siitä, että ne ovat täydellisessä hallinnassasi. Jokaisen yksilön pitäisi oivaltaa molemmat nämä vapaudet.

Niin kauan kuin olette ulkoisessa maailmassa toisten ihmisten hallinnan alainen, kuten jonkun vieraan kuninkaan tai hallitsijan, ette kykene saamaan todellista iloa. Niin kauan kuin olette sisäisessä maailmassa erilaisten aistielinten orja, myöskään silloin ette kykene nauttimaan todellisesta vapaudesta. Aistielinten hillintä on tärkeätä jopa ulkoisen vapauden saavuttamiseksi. Mutta jotta sinusta tulisi sisäisen maailman hallitsija, kaikkein tärkein yksittäinen kyky, joka sinun täytyy kehittää, on aistielinten hallinta mielen hallinnan saavuttamisen avulla. Kun mielesi on hallinnassa, kykenet kokemaan todellista iloa, sekä ulkoisesti että sisäisesti, sillä silloin kykenet näkemään Herran kaikkialla.
Kaikkien ihmisten täytyy saavuttaa tämä voitto, mielen ja aistien hallinta. Tähän asti olet kaivannut erilaisia iloja ja nautintoja. Rukoilet jatkuvasti saadaksesi onnea, mutta et todella yritä selvittää, mistä tuon onnen löytää.
Krishna sanoi Arjunalle: "Johdat itsesi harhaan uskomalla, että voit saada onnea ja rauhaa jokapäiväisessä elämässä. Sinä et voi saada todellista iloa sieltä. Aistielimet eivät voi antaa sinulle sitä iloa, jota etsit. Vasta kun hallitset aistielimesi, kykenet saamaan rauhaa ja iloa." Vaikka olisit teisti tai ateisti, sinun on saatava aistisi hallintaasi. Älä salli niiden kiihottua ja juosta aistikohteiden perässä. Kun aistit kiihottuvat, siitä seuraa kaikenlaista heikkoutta ja samalla unohdat Herran. Aistien seuraamisen sijasta pidä mielesi lujasti kiinnittyneenä Herraan. Ilman hänen armoaan voimasi jättää sinut, etkä kykene suorittamaan mitään hyödyllistä työtä.

Niin kauan kun Arjunalla oli Krishnan siunaus ja hän oli Krishnan seurassa, hän oli mahtava sankari ja kykeni suorittamaan monia sankarillisia tekoja. Kun Krishna jätti kuolevan kehonsa, Arjuna menetti kaiken rohkeutensa ja voimansa. Kun Arjuna toi naisia ja lapsia Pandavan pääkaupunkiin Hastinapuraan, ryöstäjät hyökkäsivät häntä kohti metsässä. Arjuna yritti parhaansa taistellakseen heitä vastaan ja vapauttaakseen naiset ja lapset
näiden murhanhimoisten ryöstäjien käsistä, mutta hän ei kyennyt siihen. Mahabharata sodan monien taisteluiden aikana Arjuna kykeni taistelemaan ja voittamaan niin monta suurta sankaria, mutta sama Arjuna ei kyennyt suoriutumaan edes sellaista pienestä tehtävästä kuin ryöstäjien kukistamisesta metsässä ja naisten ja lasten, jotka olivat hänen suojeluksessaan, pelastamisesta. Mikä oli syynä tähän? Tuohon asti Arjuna oli tuntenut, että hänen oma rohkeutensa ja voimansa aiheutti voitot, jotka hän kykeni saavuttamaan. Mutta voima ei ollut hänen, jumalallisuus oli antanut hänelle tuon voiman. Vaikka ihmiselle ehkä on suotu jumalallista voimaa ja kykyä, hän harhautuu uskomaan, että hänellä oleva voima, on kaikki seurausta hänen omasta inhimillisestä voimastaan. Näin kävi Arjunan. Kun hän menetti jumalallisuuden voiman, hän ei kyennyt suoriutumaan pienimmästäkään asiasta.
Ihminen on kyennyt suoriutumaan monenlaisista tehtävistä, koska hänessä on synnynnäisesti jumalallisuutta ja jumalallisuus on suonut kaiken hänen
sisäisen voimansa, toimeentulonsa ja kykynsä. Ilman tätä jumalallista kykyä ja voimaa ihminen ei kykenisi suoriutumaan mistään. Ilman jumalallisuuden leimaa ei edes pieninkään hänen toimenpiteensä toisi mitään hedelmää.
Tässä esimerkki. Sanokaamme, että olet tehnyt kauniin kirjekuoren jostain paperista. Olet kirjoittanut Swamin osoitteen kuoreen kauniilla koristeellisella kirjoituksella ja olet sulkenut kauniin kirjeen, joka on kirjoitettu kauniilla kaunokirjoituksella ja koristettu kauniilla väreillä. Tämän kirjeen reunat olivat myös taiteellisesti koristetut monilla kauniilla merkeillä ja väreillä. Ole pannut kirjeen kirjekuoreen, sulkenut sen ja postittanut. Kuitenkin huolimatta kaikista kovista yrityksistäsi ja taidostasi, kirje ei koskaan tavoita Swamia. Miksi näin? Syynä on se, että et pistänyt kirjeeseen postimerkkiä. Kaikki koristelusi ja kaunis käsialasi eivät auttaneet siinä, että kirje saavuttaisi Swamin.

Myöskään kirje, joka pudotettu postilaatikkoon koulun asuntolassa alle mailin etäisyydessä, ei tule Prashanthi Nilayamiin ilman postimerkkiä. Mutta jos siinä olisi merkki, se voisi olla matkannut tuhansia maileja ja asianmukaisesti päässyt määräpaikkaansa.
Postilaitos ei katso koristeluihin, korukirjaimiin, erikoislaatuisiin väreihin tai merkkeihin. He eivät kiinnitä mitään huomiota kauniiseen taidetyöhösi. He ainoastaan katsovat nähdäkseen, onko kuoressa oikea postimerkki!
Samalla tavoin Jumala tunnistaa vain sydämen puhtauden. Hän ei välitä kaikesta lukeneisuudestasi, suorituksistasi, asemastasi tai vauraudestasi. Vain maallis-mieliset ihmiset kiinnittävät katseensa niihin; mutta ei Jumala. Ei ole mitään hyötyä siitä, että olet hankkinut joukon arvosanoja ja saavuttanut alalla suurta oppineisuutta, ellei sydämesi ole puhdistunut.
Täällä meidän kasvatusjärjestelmässämme arvot, joita joka päivä noudatatte totuuden ja rehellisyyden alueella, ovat ne, jotka kantavat teidät elämän läpi ja ovat suurin apunne. Saisiko nälkäinen ihminen nälkänsä tyydytetyksi, jos vain näyttäisit hänelle erilaisia herkullisia ruokia? Vapautuisiko köyhä mies köyhyydestään vain kuulemalla rikkaudesta? Paraneeko sairas, jos vain määräät hänelle erilaisia lääkkeitä, jotka voivat parantaa hänet? Vain kuuntelemalla Bhagavad Gitan suuria totuuksia ja muita kirjoituksia, et kykene saamaan paljoakaan hyötyä. Jos otat muutaman ymmärtämäsi opetuksen kuulemistasi monista keskusteluista ja toteutat ainakin yhden tai kahden näistä totuuksista, silloin kykenet saamaan todellista iloa. Tärkein ja ratkaisevin asia kaikissa näissä opetuksissa on aistien hallinta.
Krishna sanoi Arjunalle: "Arjuna, jos et hallitse omia aistielimiäsi, mitä pystyt tekemään tässä maailmassa?" Samalla tavoin Prahlada sanoi isälleen ja Swami on toistanut sen lukemattomia kertoja, "Voi kuningas, olet kyennyt voittamaan niin monia maailmoja, mutta et ole kyennyt voittamaan itseäsi!" Ellei ihminen ole voittanut omaa mieltään, kuinka hän voi koskaan kyetä maistamaan jumalallisuuden makeata nektaria? Tärkein seikka, joka sinun tulee ymmärtää, on, että sama atminen perustotuus on jokaisessa sydämessä. On vain yksi aurinko jokaiselle. Ei ole erillistä aurinkoa eri luoduille, eri lajeille ja eri olennoille maailman eri osissa. On vain yksi aurinko. Saattaa olla joitakin saviastioita, messinkiastioita, hopea-astioita tai kupariastioita; voi olla tuhansia erilaisia vedellä täytettyjä astioita, mutta on vain yksi niiden yläpuolella loistava aurinko, joka heijastuu jokaisessa niissä. Monesta heijastuksesta johtuen saattaa näyttää siltä, että on monia aurinkoja, mutta vaikka astiat ovat erilaisia ja heijastuksia on monia, aurinko, joka on heijastunut, on vain yksi. Astioiden arvo on myös erilainen; hopea astia on hyvin kallis verrattuna saviseen, mutta silti aurinko, joka on heijastunut, on yksi ja sama.

Samaten aivan korkeimmasta oppineesta tietämättömimpään pölkkypäähän, aina rikkaimmasta ihmisestä köyhimpään, suurimmasta valtiaasta alhaisimpaan kansalaiseen, kehot ovat erilaisia, mutta Atma, joka heijastuu näissä kehoissa, se yksi, joka on kaikkien kehojen asukas, on yksi ja sama.
Vaatteet, jotka sinulla ovat ja korut, joita kannat, voivat olla hyvin kalliita; köyhä ei voi saada sellaisia kalleuksia. Nämä ovat kuten erot astioiden arvossa, mutta jumaluus kaikkien näiden kehojen sisällä on vain yksi. Kun havaitset tämän totuuden, kykenet harjoittamaan aivan helposti aistien hallintaa. Sen sijaan että yrittäisit hallita muita, pyrit hallitsemaan itseäsi. Sillä kenen tulee harjoittaa valtaa ja auktoriteettia keneen? Puutteet ja viat kuuluvat jokaiseen ihmiseen. Jos ihminen on syyllistynyt erehdykseen, voi olla sinun velvollisuutesi osoittaa hänelle oikea tie. Mutta sinun päätehtäväsi on korjata itsesi ja tehdä sinulle annettua työtä ja havaita aina jokaiseen sisältyvä yksi ja sama jumaluus.

Tietämättömyys on hyvin syvää. Se peittää sisäisen totuuden. Yritätpä kuinka paljon tahansa, on mahdotonta sellaisenaan poistaa tätä sakeaa tietämättömyyttä. Varhain aamulla, vaikka olet vain 170 cm pitkä, varjosi on 17 m pitkä. Kuinka voit vähentää tämän 17 m pitkän varjon pituutta? Onko mahdollista taistella sen kanssa? Jos varoitat sitä, kuunteleeko se sinua?

Jos moitit sitä, pieneneekö se? Teetpä mitä tahansa, sen pituus ei vähene. Mutta kun aurinko jatkuvasti nousee, varjon pituus automaattisesti
pienenee. Kun aurinko sijaitsee pääsi yläpuolella, varjo on itsestään tullut jalkoihisi, sulautunut niihin, ja kadonnut näkyvistä. Voit olla 170 cm pitkä, mutta tietämättömyytesi on 17 m pitkä! Siksi sinun tulee kehittää sisäistä tutkiskelua, niin että viisautesi kasvaa. Niin kauan kuin viisauden aurinko on nousemassa, tietämättömyys vähenee; tällä tavoin tietämättömyytesi voidaan tuhota kokonaan. Tämä on yksi menetelmä.
On toinen menetelmä, jolloin myös näet, että varjosi on 17 m pitkä. Oivallat, ettet voi voittaa sitä kääntymällä sitä kohti ja yrittämällä juosta sen yli. Oivallat, että kohtaamalla varjosi se ei lyhene yhtään tai katoa näkyvistä. Jos varjoon katsomisen sijasta käännätkin kasvosi kohti aurinkoa, silloin varjosi on automaattisesti takanasi ja vaikka se on kuinka suuri tahansa, et ole enää tietoinen siitä, koska se pysyy jatkuvasti poissa näkyvistäsi. Siksi tämän tietämättömyyden ajattelun sijasta, ajattele aina viisauden aurinkoa. Tällä tavoin pidät tietämättömyyden takanasi ja auringon edessäsi eikä tämä varjo enää vaikuta sinuun. Tämä tarkoittaa, että käännät aina katseesi kohti Jumalaa. Molempia menetelmiä pitäisi käyttää. Käännä aina katseesi kohti Jumalaa ja käytä älyäsi lisätäksesi viisauttasi.

Jos et käänny kohti Jumalaa ja lisää viisauttasi, vaan edelleen käännyt kohti maailmaa, niin silloin, kuten varjon käy auringon laskiessa, niin tietämättömyytesi kasvaa ja eksyt. "Siksi", Krishna varoitti Arjunaa, "käytä älyäsi lisäämään viisauttasi ja sillä tavoin tietämättömyytesi häviää. Sillä hetkellä, kun tietämättömyytesi on tuhottu, kaksinaisuus katoaa. Kun kaksinaisuus häviää, vihasi ja kiintymyksesi katoaa. Kun vihasi ja kiintymyksesi katoaa, keho-tietoisuutesi myös katoaa. Jos ei ole keho-tietoisuutta, silloin ei ole surua."

Huomaat, että jos tahdot voittaa keho-tietoisuuden, niin kiintymyksen ja vihan täytyy mennä. Kun kiintymys ja viha menevät, kaksinaisuus on tuhottu. Kun kaksinaisuus katoaa, tietämättömyys häviää. Siksi Vedanta on julistanut, että vain viisauden avulla voit tuhota tietämättömyyden ja saavuttaa korkeimman. Mitä tämä viisaus on, jota sinun pitäisi kehittää? Voidaanko sitä saada hankkimalla maailmassa maallista tietoa? Ei. Se ei ole ollenkaan tekemisissä ulkoisten ilmiöiden kanssa, se on tekemisissä vain sisäisen kokemuksen kanssa. Vasta kun olet saavuttanut itseluottamusta, kykenet kehittämään lujan luottamuksen Jumalaan. Ellet usko itseesi, niin et voi aidosti uskoa Jumalaan. Kun luotat itseesi, silloin voit luottaa Jumalaan. Tällaisen lujan itseluottamuksen kehittämiseksi, sinun pitää jatkuvasti harjoittaa itsetutkiskelua. Siitä hetkestä alkaen kun nouset aamulla ylös, aina siihen asti kun menet illalla vuoteeseen, sanot toistuvasti ”minä”, ”minä”, ”minä” ja ”minä-itse”, ”minun”. Mutta vaikka sanot ”minä”, tiedätkö, kuka tämä ”minä” todella on? Sanot 'tämä on minun kehoni', 'tämä on minun älykkyyteni', 'tämä on minun sisäinen tunteeni', 'nämä ovat minun aistini', mutta kysytkö koskaan itseltäsi, 'Kuka minä olen?' Jos et koskaan tutki omaa totuuttasi, mitä hyötyä on kaikesta hankkimastasi koulutuksesta? Jos et itse tahdo tehdä sitä yritystä, niin kuka muu voi tulla ja poistaa kirjoituksen, joka on otsallasi?

Itsetutkiskelun sijasta annat pahojen ajatusten päästä päähäsi, ja niin kaikesta, mitä ajattelet tulee tylsää ja tyhjää. Sinun pitäisi oivaltaa, että kun sanot, 'tämä on minun nenäliinani', se joka on 'sinä', on erillään kohteesta, joka on nenäliina. Sanot, 'tämä on minun kehoni'. Et sano, 'Minä olen tämä keho'. Kun sanot, 'tämä on minun kehoni' ilmoitat, että sinä ja keho olette erilaiset ja erillään toisistaan. Jos sitten kysyt, kuka on tämä ”sinä”, joka sanoo tämän, silloin tulet johdatetuksi asukkaan luo. Sinun täytyy tiedustella, kuka tämä asukas on, toisin sanoen, kuka omistaa kaikki nämä asiat. Vain kun on omistaja, voi olla jotain tarkoitusta sanonnalla 'tämä on minun omaisuuttani, tämä on minun maani'.

Vain herra, joka omistaa omaisuuden, sanoisi 'tämä omaisuus on minun'. Keho-mielelle tämä herra on asukas. Tämä valtias ei koe mitään muutosta, hän ei koskaan jätä sinua. Siksi sinun pitäisi sisäisen tutkiskelun avulla yrittää selvittää ja tunnistaa tämä muuttumaton sisäinen jumaluus, joka on todellinen olemuksesi.
Jokaisen henkisen tien kulkijan pitäisi harjoittaa sisäistä tutkiskelua. Sinun pitäisi kuluttaa kolme neljäsosaa kaikesta siitä ajasta, jonka kulutat henkisiin harjoituksiin, itsetutkiskeluun. Silloin saat runsaan tuloksen. Vain käyttämällä oikein aikasi, pyhittämällä kehosi ja kaikki tekosi, kykenet saavuttamaan tavoitteen. Tärkein syy kaikkiin näihin suruihin on aistien heikkous. Pidä aistit vahvoina ja hallinnassa, vie mielesi oikealle polulle ja ole päättäväinen. Bhagavad Gita ilmoittaa, että sinun tulisi hallita aistisi, ei että sinun pitäisi hävittää ne. Gita ei sano, että sinun pitäisi luopua toiminnasta, vaan että sinun pitäisi luopua toimintasi tuloksista. Siksi sinun pitää tehdä työtäsi. Vaikkakaan Herralla ei ole mitään tarvetta suorittaa mitään erityistä työtä, kuitenkin huomaat, että hän työskentelee koko ajan. Jos hän työskentelee jatkuvasti, eikö myös sinun pitäisi työskennellä?

Tee työsi ja käytä kaikkia aistejasi oikein. Käytä niitä kohtuun rajoissa, niihin tarkoituksiin, joihin ne on tarkoitettu. Älä koskaan käytä niitä väärällä tavalla. Tämä on Bhagavad Gitan tärkein sanoma.

Lähde: Bhagavan Sri Sathya Sai Baba Discourses on the Bhagavad Gita toimittanut A.Drucker 1.painos s.135-143